Elämässä on sattunut ja tapahtunut. Lapset ovat kasvaneet, äiti vanhentunut, koti vaihtunut. Olen seurannut päivittäin blogeja ja tuntenut palavaa halua kirjoittaa itsekin, samalla miettinyt onko minulla mitään annettavaa kenellekään, epäillyt altistavani perheeni ja lapseni pahojen puheiden alle. Lopulta tänään tajusin etten kykene muistamaan näistä viime vuosista oikein mitään konkreettista eikä minulla ole minkäänlaista tekstiä muistona elämämme vaiheista. Tätäkö se nyt sitten on ne ruuhkavuodet?
Ainakin ruuhkakuukaudet sillä muutimme isompaan asuntoon noin kolme kuukautta sitten. Uusi koti on kerrostaloneliö. Talo on rakennettu 60-70-luvun vaihteessa ja asuntomme oli aika alkuperäisessä asussa. Paljon ruskeaa,siis PALJON RUSKEAA. Ensimmäiseksi alkoikin pientä pintaremonttia hengessä wc-, kylpyhuone- ja keittiöremontti. Remonttifirma oli paska. Meni rahat ja hermot. Onneksi lopputulos on edes käyttökelpoinen.
Sitten asuttuamme 6vko betonipölyn seassa ja käydessä samalla töissä alkoi yöremontointi. Töistä kotiin, lapset nukkumaan, remonttihaalarit päälle ja maalamaan/kokoamaan/tapetoimaan yö kahteen/kolmeen. Aamulla klo 7 ylös. Ei sellaista ihminen kestä. Pää hajoaa ja terveys menee. Tämän olen saanut karvaasti kokea. En ole ikinä sairastanut niin paljon kuin viimeisten 3kk aikana, poskiontelotulehdusta, kuumetta, yskää, silmätulehdusta. Kaiken tämän keskellä olen huutanut lapsille ja vittuillut miehelle. Vuoden äiti/puoliso palkinto meni jollekin toiselle.
Nyt kun vihdoin myönsin itselleni omien voimavarojeni rajallisuuden tajusin kuinka hyvin asiat ovatkaan. Meillä on kiva tilava koti, uusi vessa, kylpyhuone ja keittiö ja yllin kyllin aikaa sisustaa sekä remontoida kotia pikkuhiljaa kunnes se joskus on valmis. Tästä alkaa päiväkirja vuodelle 2013.
Tekstit
